Introduction

Ph.D. Kristina Rolinin kolumni AVISTA:ssa 2/2001, s. 7:

Mihin naistutkimusta tarvitaan?

Kollegani ihmettelevät usein, mihin naistutkimusta tarvitaan. Miksi emme kaikki voi tehdä vain "ihmistutkimusta"? Kysymyksen taustalla on se lausumaton oletus, että on olemassa yleistä yhteiskuntatieteellistä tutkimusta ("ihmistutkimusta"), joka on monipuolista ja yleistettävissä olevaa kun taas naistutkimus on yksipuolista ja rajoittunutta. Tämä oletus on helppo osoittaa virheelliseksi, kun pohdimme, mitä tutkimuksen monipuolisuus ja yleistettävyys tarkoittavat.

Tutkimuksen monipuolisuus ja yleistettävyys ovat monille tuttuja teemoja tieteenfilosofian peruskursseilta. Tutkimuksen monipuolisuus riippuu siitä, miten tutkimuksen kohteena oleva ilmiö on käsitteellistetty ja millaista aineistoa tutkija esittää väitteidensä tueksi. Esimerkiksi syrjintää työelämässä tutkiva yhteiskuntatieteilijä joutuu pohtimaan, mitä ilmiöitä "syrjintä" pitää sisällään. Pätevämmän hakijan ohittamisen työnhaussa? Itse pätevyysvaatimuksien manipuloinnin siten, että ne suosivat yhtä hakijaa toisten kustannuksella? Työpaikalla tapahtuvan panettelun ja häirinnän, joka laskee työntekijöiden tehokkuutta? Näihin kysymyksiin esitetty vastaus määrittää, millainen aineisto on relevanttia syrjintää koskevan tutkimuksen kannalta. Viime kädessä vastaus määrittää, ketä tutkija lähtee haastattelemaan ja millaisilla kysymyksillä. Monipuolinen tutkimus pyrkii luomaan kattavan kuvan syrjinnän eri ilmenemismuodoista.

Mitä tulisi ajatella sellaisesta tutkimuksesta, jossa tutkija lähettää yritysten esimiehille kirjeen, jossa hän tiedustelee, ovatko he suosineet miehiä tehdessään päätöksiä palkoista ja ylennyksistä? Voiko tämänlainen aineisto kertoa meille mitään työpaikkoilla mahdollisesti tapahtuvasta sukupuoleen perustuvasta syrjinnästä? Nimenomaan "ihmistutkija" syyllistyy usein virheeseen, jonka taustalla on yksipuolinen näkökulma tutkittavaan ilmiöön. Naistutkimuksen keskeinen oivallus on, että kaikki tutkimukset ovat näkökulmasidonnaisia ja että tutkimuksen monipuolisuus edellyttää ilmiöiden ymmärtämistä monen eri ryhmän näkökulmasta. Tämä oivallus ei koske pelkästään syrjinnän tutkimusta vaan lähes kaikkien yhteiskunnallisten ja taloudellisten ilmiöiden tutkimusta.

"Ihmistutkija" saattaa huomaamattaan syyllistyä myös virheelliseen yleistykseen, esimerkiksi silloin, kun hän esittää yleisiä väitteitä kauppatieteiden maistereiden urakehityksestä ilman, että hän olisi aineistossaan eritellyt miehiä ja naisia koskevia tietoja. Yleistettävyys ei sitä paitsi ole yhteiskuntatieteellisen tutkimuksen itseisarvo. Monet yleiset väitteet ovat juuri yleisyytensä vuoksi tieteellisesti epäkiinnostavia latteuksia. Pitää varmasti paikkansa, että kaikki ihmiset ole kuolevaisia, mutta tuskinpa tämä on mikään järisyttävä tieteellinen oivallus. Tieteellisesti kiinnostavat väitteet kertovat meille, millaista on joidenkin ihmisten elämä jossakin yhteiskunnallisessa tilanteessa.

Tieteenfilosofian lehtorina en voi olla ihmettelemättä, miksi monet ammattitaitoiset tutkijat huomaamattaan syyllistyvät virheisiin, joista heitä varoitetaan jo tieteellisten menetelmien alkeisoppikirjoissa. Amattitaitoinen tutkija tietää, että hänen tulee esittää perusteltu näkemys siitä, millainen aineisto on hänen tutkimuksensa kannalta relevanttia. Hän tietää myös, että hänen tulee harkita tarkoin, mihin joukkoon hänen aineistostaan voidaan tehdä yleistyksiä. Mutta näiden periaatteiden soveltaminen tutkimuksen käytäntöön on osoittautunut vaikeaksi.

Tämä ihmetys on johtanut minut tutkimaan kommunikaation, sosiaalisten suhteiden ja organisaatioiden roolia tiedon tuottamisessa. Jokaisella tutkijalla on oman henkilöhistoriansa ja tutkimusalansa rajaama näkökulma, joka ilmenee esimerkiksi hänen tutkimuksensa lausumattomissa taustaoletuksissa. Avoimessa keskusteluyhteisössä toimivat tutkijat pystyvät tiedostamaan tutkimuksensa taustaoletukset ja ylittämään oman näkökulmansa rajallisuuden. Kansainvälisesti korkealaatuiseen tutkimukseen tähtäävän korkeakoulun tulisikin luoda edellytykset avoimelle keskustelulle, jossa eri näkökulmat voivat kohdata toisensa tasavertaisena. Tämänlaisessa tutkijayhteisössä voidaan väistää sekä virheelliset yleistykset että yksipuolisen näkökulman mukanaan tuomat rajoitukset. Tämänlaisessa yhteisössä kukaan ei enää ihmettele, mihin naistutkimusta tarvitaan.